28.6.2012

Monogrammed napkins

I asked my dear grandmother last autumn if she could sew me 50 cotton napkins. So she did.
And I stitched the letters. It took a long time, but I think it was worth it.

My grandmother is a very creative and crafty person. I'm so grateful to her for participating in the preparations. It breaks my heart she can't come to our wedding. She lives very far and is too poorly to travel anymore. She is one of the reasons I write this blog. So she can see everything. Thank you, granny, for being my biggest inspiration!

***

Pyysin viime syksynä mummiani ompelemaan minulle 50 puuvillaista lautasliinaa. Ja mummihan ompeli. Minä kirjoin nimikirjaimet. Kauanhan siinä meni, mutta lopputulos on mielestäni vaivan arvoinen.

Mummini on tosi luova ja taitava käsistään. Olen valtavan kiitollinen siitä, että hän osallistui järjestelyihin. Ikävä kyllä hän ei pääse itse juhlaan, ja se särkee sydämeni. Mummini asuu hyvin kaukana, eikä pysty enää matkustamaan. Hän on yksi suurimmista syistä, miksi kirjoitan tätä blogia. Jotta hän voi nähdä ihan kaiken. Kiitos, mummi, olet suurin innoittajani!



2 kommenttia:

  1. Ihania! Ja helposti vaivan arvoisia. Noitahan voi käyttää häiden jälkeenkin!

    VastaaPoista
  2. Juu, vieraat saavat halutessaan viedä omansa nenäliinoiksi, ja tietty kokonaiset perheet voivat käyttää lautasliinoinakin kun kaikki saavat yhden. Ja me käytämme sitten loput. Jos jää paljon, saatan ommella niistä tyynynpäällisiä tai tilkkutäkin.

    VastaaPoista